Siis miten voi niin selvät sävelet muuttua yhtäkkiä näin sekasortoisiksi mahdollisuuksiksi pienessä päässäni? Olin NIIN varma mitä haluan ja teen, kun tän opiskelun aloitin. Tieto lisää tuskaa- taikka intoa, halua ja mahdollisuuksia tässä tapauksessa. Psykologia on vienyt minut ihan mennessään, tahtoo tahtoo koko ajan tietää lisää ja lisää.. Lauri Rauhalan ihmiskäsitys teoria on aivan loistava! Freudissakin on paljon hyvää, ja ennenkaikkea se,että on poikinut uusia suuntauksia niin paljon. Toisaalta taas olis niin mahtavaa erikoistua mielenterveyspuolelle. Niin kiinnostaa ,mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu, miksi ja mitkä asiat ja tapahtumat on vaikuttaneet siihen että ihminen sairastuu, esimerkiksi skitsofreniaan.Ja voisinko jotenkin ehkäpä auttaa ihmistä parantumaan siitä..kuka tietää- ehkä jonain päivänä sekin on ihan kokonaan mahdollista?!! Lastensuojelu lait ja siellä puolella auttamisen mahdollisuudet,sosiaalipolitiikka ja sote alan historia ja nykyisyys taas ajaa sinne puolelle. Tahtoo hoitaa vanhuksia -ehdottomasti, mutta myös lapsia,nuoria ja perheitä. Lähiesimiehen pestikin kiinnostaa, edelleen. Ja se taas ohjaisi pysymään alkuperäisessä suunnitelmassani.
On kovasti vaikeaa olla tavallinen tasamaan tallaaja, kun sielu ja mieli huutaa tekemään kaikkea mahdollista- Miten kummassa tässä osaa siis pieni elämänmatkan taivaltaja valita osaamisalaansa taikka erikoistumissuuntaustaan??
Toisaalta luotan, että aikanaan asiat selviää parhain päin, ja tiedän mitä haluan ja aion tehdä. Mutta siihen asti
NIIN SEKAISIN ja onnellinen siitä!
Susta olis kyllä varmaan ainesta mielenterveyspuolelle, mutta onhan geropsykiatriakin ;-)
VastaaPoistaMihinköhän bittiavaruuteen mun kommentti hävis? Piti vaan sanoa, että susta olis ainesta mielenterveyspuolelle!Ja onhan gerospykiatria eli ei niistä opinnoista vanhusten kanssa haittaakaan ole :)
VastaaPoista